Peräsimen korjaus- Osa III

Seuraavaksi oli vuorossa korjauksen kriittisin vaihe eli vaahdotus. Sen kun pystyi tekemään vain kerran ja kaiken piti mennä kerralla oikein. Epoksivaahtona käytin Sicomin PB250 + hidasta kovetinta, joka turpoaa noin 4x tilavuuden suhteen. Kun aineet on sekoitettu, niin työstöaika on 4 minuuttia ennen kuin turpoaminen alkaa. Luukut piti siis saada kerralla paikoilleen.

Tässä kuva noin 7 minuuttia siitä kun aineet oltiin sekoitettu ja kaadettu peräsimen sisään. Turpoaminen jatkui noin tunnin verran ja turpoamispaine ei ollut suuri.

Seuraavat 24h odoteltiin kuivumista. Kuivunut epoksivaahto oli kovaa kun sitä koputteli, mutta sitä pystyi leikkaamaan esim. mattoveitsellä. Ohjeiden mukaan epoksivaahto piti vielä kovettaa jälkilämmössä: 40 asteen lämpötilassa 6 tunnin ajan, joten peräsin pääsi saunomaan.

Lämpö teki ihmeitä vaahdolle, siitä tuli kivenkovaa, johon ei enää pystynyt mattoveitsi. Ylimääräiset leikkasin pois multileikkurilla.

Peräisin oli vielä aika epäsiisti, joten kulmahiomakoneella siistimään loputkin pois ja tekemään ura laminointia varten.

Leikkaussaumat laminointiin ja tässä kuva ensimmäisen kerroksen jälkeen, kerroksia tein yhteensä 4 kappaletta.

Sitten alkoi tasoittaminen ja profiilin hakeminen lapaan, tässä kuva ensimmäisen tasoituskerran jälkeen. Karkea tasoittaminen tehtiin epoksin ja mikropallojen seoksella.

Hienotasoituksen tein kaupallisella aineella ja pieniä silotuskohtia löytyi paljon.

Kun sivut olivat tasaiset ja profiili identtinen molemmin puolin, laitoin vielä akselin ja peräsimen liitoskohtaan uudet massat. Nyt pitäisi pystyä veden ulkopuolella.

Tämän jälkeen enää neljä kerrosta epoksiprimeria ja antifoulingmaali.

Koko homma tuli maksamaan noin 500 euroa, jos ei lasketa omalle työlle hintaa. Vaikeusasteena ei kovin vaikea, mutta aikaa kului kun kuivumisajat yllättävän pitkät monessa työvaiheessa.
Hiontatarvikkeet 50€
Epoksivaahto Sicomin + kovike 5kg 230€
Epoksi 1L + kovike + lasikuitu 80€
Työkaluja 40€
Kittiä, sikaflex 40€
Muut  kulut (esim. bensakulut) 60€

Ammattilaisen kustannusarvio oli 2000-3000 euroa, joten säästöä tuli mukavasti.

Peräsimen korjaus- osa II

Peräsin on nyt kuivunut kaksi kuukautta ja seuraava vaihe projektissa on pyörähtänyt käyntiin.

Märkä peräsin ja pakkanen eivät ole paras yhdistelmä, akseli oli sieltä täältä halkeillut irti lavoista ja noin 1mm kokoisia rakoja oli havaittavissa.

Nuolet osoittavat missä halkeamia oli.

 Päätin vahvistaa akselin ja lapojen väliset saumat epoksista ja lasikuitumurskasta tehdyllä "kiisselillä" Tässä sama kohta kuin ylemmässä kuvassa, ensimmäinen puolisko korjattu. Näin käytiin läpi akselin ja lapojen liitoskohdat, nyt pitäisi kestää.

Värimuutokset lasikuidussa olivat aika suuret kuivumisen alkupisteestä nykyhetkeen. Heti avauksen jälkeen akseli oli väriltään "harmaa".

Kuivumisen aikana väri muuttui terveen lasikuidun väriin. Tässä kuvassa on myös vahvistus menossa. Nuoli osoittaa vielä kohdan mistä vahvistus tekemättä ja kuivan akselin värityksen voi havaita. Muutos oli melkoinen.

Lapojen tilavuuden mittasin solumuovirouheella. Tämä helpottaa oikean epoksivaahtomäärän valmistamisen.

Seuraavaksi alkoi luukkujen testiasentaminen paikoilleen. Kaikki osat olivat hyvin pitäneet muotonsa kuivumisen aikana. Pienillä vanerinpalasilla luukut saadaan pidettyä oikeassa korossa ja liimapuristimet tulevat pitämään luukut paikoillaan vaahdottamisen aikana. Tässä kuva ensimmäisestä sovituksesta.

Vaahdotuksesta tulee oma tarinansa.

Peräsimen korjaus

Heti ensimmäisenä kesänä huomasimme, että peräsin on märkä sisältä. Alatakareuna ei kuivunut ollenkaan vaan vettä tihkui koko ajan ulos halkeamasta. Emme saaneet hyvää telakointipaikkaa ensimmäiselle talvelle, joten porasimme kaksi reikää pohjaa ja päästimme vedet sisältä pois. Toivoimme, että tämä riittäisi estämään peräsimen halkeamisen talven aikana. Hyvinhän se kesti viime talven, huh..

Tältä näytti peräsin vaikka oli ollut monta viikkoa telakoituna.

Kesä meni ja vene taas telakoituna. Nyt saimme paremman telakointipaikan, johon oli mahdollista kaivaa kuoppa irroittamista varten. Kuopan jälkeen peräsin tuettiin sokkien irroituksen ajaksi puukeolla ja tämän jälkeen puut poistettiin peräsimen alta. Peräsin tippui helposti pois paikoiltaan.

Puukeko

 Tässä peräsin vielä maassa irroitettuna

Seuraavaksi peräsimen toinen puoli hiottiin lasikuitupinnalle ja kylkeen leikattiin luukku. Etukäteen oli selvitetty, että Beneteaun peräsin ei sisällä poikittaisruoteita, jotka ovat useissa peräsimissä.
Huomatkaa, että luukunleikkauksen aikana alareunan leikkausjäljestä "vaahtosi" vettä ulos.

Luukkua ei olla vielä avattu.

Luukku aukesi helposti ja märkä vaahto poistettiin sisältä. Kuvassa vielä hieman jäljellä vaahtojälkiä.

Tämän jälkeen akselin etupuolelle tehtiin toinen pienempi luukku ja sieltäkin poistettiin märät vaahdot. Piirsin myös akselin muodon ja pituuden lapaan kuvaamista varten.

Nyt peräsin on kuivumassa seuraavien kahden kuukauden ajan. Vuodenvaihteen jälkeen alkaa uuden epoksivaahdon laittaminen peräsimeen, sen ei pitäisi imeä vettä itseeensä. Siitä oma kirjoitus aikanaan.

Potkurin huolto

Rantapummin potkuria ei oltu huollettu viime vuosina ja se oli päässyt pahasti hapettumaan.

Ensimmäinen haaste oli saada potkuri irti akselista, se oli hapettunut kiinni tosi tiukkaan. Perinteiset lämmitykset + kevyet naputtelut vasaralla eivät auttaneet, joten laitoin ulosvetäjän kiinni potkuriin.

Luja veto ulosvetäjään ja kuumailmapuhaltimella lämmitystä potkurin napaan. Kymmenen minuutin lämmitys ja sen jälkeen kevyttä naputtelua vasaralla napaan irroittivat potkurin.

Tarkempi tarkastelu lämpimässä osoittivat, että hapettumista oli tapahtunut yllättävän paljon, mutta muuten potkuri oli hyvässä kunnossa. Tiedossa oli  mukavia kiillotushetkiä.

Porakone lauloi ja ensimmäinen kiilotuskierros tehty, pikku hiljaa alkaa alkuperäinen väri näkyä. Lisää hiontaa tarvitaan vielä lopullisen jäljen saavuttamiseksi.

Hieman puhti loppui kesken, mutta tarpeeksi hyvä tuli tulevalle kesälle. Syksyllä mietitään uutta hiontaa tai potkurin vaihtamista taittolapaversioon.

Pohjan kunnostus

Suunnitelmana oli nostaa vene maihin heti Suomeen saapumisen jälkeen ja alle 48h saapumisesta vene olikin jo pukeilla. Pohjassa oli mitkä lie myrkyt Hollannista ja pohja kuin perunapelto. Vene oli ollut vedessä yli vuoden yhteen mittaan eikä nähnyt pesua/vahausta tuona aikana. Pestävää siis riittäisi.

Valmiina nostoon!

Vanhat myrkyt pois, ne lähtivät helposti spakkelilastalla työntämällä.



Pohja vielä vesihiottiin ja kitattiin tasaiseksi.

Uudet primerit pohjassa, neljä kerrosta.

Uusi antifouling pohjassa, väri vaihtui sinisesta mustaan.

Pohjaremontti + pesu & vahaukset + runkokatsastus + septin asennus + maston huolto kesti 2-3 viikkoa ja vene oli taas laskukunnossa.

Veneen hankinta ja siirto Suomeen

Edellisen veneemme myimme lokuussa 2013 ja siitä alkoikin seuraavan veneen metsästys. Heti alkumetreistä lähtien oli selvää, että vene tultaisiin hankkimaan ulkomailta. Nettisurffailua oli harrastettu koko kesä ja hintataso on sen verran parempi ulkomailla. Syksyn aikana käytiin muutamia veneitä katsomassa ulkomailla ja veneeksemme valikoitui Beneteau Oceanis 351, vuodelta 1993 Hollannista.

Kotka, Kaunissaari 2014.

Hankintaprosessi meni lyhykäisyydessään näin:
- Nettisaittien surfflailua ja mielenkiintoisen veneen löydyttyä yhteydenotto välittäjään sähköpostilla.
- Sähköpostin ja puhelin välityksellä mahdollisimman paljon tietoa ja kuvia veneestä sekä mahdollinen aiempi tarkastusraportti veneestä.
- Kun kauppahinta on saatu sovittua, maksetttiin etumaksu (joka on osa kauppahintaa, 10%) ja lähdettiin itse katsomaan venettä. Jos ei halua itse tehdä tarkastusta, niin sen voi teettää paikallisella tarkastajalla Hollannista, maksaa noin 500-700€. Meidän tapauksessa teimme sen itse, veneitä kun on tullut runko- ja vuosikatsastettua vuosia Suomessa. Käynnin aikana tarkastettiin myös todistukset, että veneestä on oikeasti alvit maksettuna ja myyjä on veneen laillinen omistaja.
- Tarkastuksen jälkeen tehtiin kauppakirjat ja sovittiin veneen säilytyksessä talven yli välittäjän laiturissa.

Vene oli ollut viimeiset 20 vuotta samalla pariskunnalla, joka oli pitänyt veneestä erinomaista huolta. Kulutusjälkiä ei ollut juuri ollenkaan. Kaupat tehtiin joulukuussa ja siitä alkoi siirtopurjehduksen suunnittelu. Talven aikana vene rekisteröitiin Suomeen ja uudet rekisterinumerot tilattiin. Tarrat kiinni veneeseen Hollannissa ja näin saisimme purjehtia Suomen lipun alla.

Selvää oli, että emme käyttäisi maksullista siirtomiehistöä vaan purjehtisimme veneen itse Medemblik:stä Suomeen muutaman purjehtijaystävän kanssa. Olimmehan harrastaneet avomerikilpapurjehdusta edellisellä veneellä monta vuotta ja tuleva miehistö oli tuttu näiltä ajoilta. Maksullinen miehistö maksaisi about 4000-5000€ ja laskimme säästävämme mukavan summan siirtämällä veneen itse ja samalla tutustuisi veneeseen + saisi mukavan kokemuksen. Miehistön kooksi päätimme 4 henkilöä ja lähtöpäiväksi sovimme hyvissä ajoin ke 7.5.2014, jotta kaikki pystyivät järjestämään työt&lomat tämän mukaisesti.

Talven aikana keräsimme tietoja vanhalta omistajalta veneen varustuksesta ja lähetimme jääkiekkolaukun verran tavaraa maarahtina veneelle odottamaan toukokuuta. Halusimme taata turvallisen siirron ja veneessä tulisi olla vähintäänkin 2.luokan katsastusvarustus kunnossa. Karttaplotteriksi päätimme ottaa Ipadin Navionicsin kartoilla, veneessä oli valmiiksi paperikartat aina Tanskaan asti, joten niistä ei tarvinnut huolehtia.

Tarkoitus oli tulla nopeasti Suomeen, max 1-2 pysähdystä. Reitti olisi hyvin yleisesti käytetty setti: Lähtö Medemblik (Hollanti)- Cuxhaven (Saksa)- Kielin kanava- La Boe (Saksa)- Kalmar (Ruotsi)- Suomi. Jokaisesta satamasta surffailtiin tiedot, mm. missä oli kaupat, mistä sai polttoainetta, mitkä olivat jo auki toukokuun alussa, jne. Lisäksi muutama turvasatama käytiin läpi, esim. Helgoland. Jokaisesta satamasta tehtiin oma infolappunen sekä vuorovesitaulukot printattiin ulos. Kaikki laminointiin ja tehtiin pieni kansio josta oli helppo tarkistaa asioita siirron aikana.

Lähtöpäivä 7.5 tuli ja lento oli aamulla aikaisin Hollantiin ja veneellä olimme iltapäivästä yhden aikaan. Jakaannuimme kahteen tiimiin, toinen lähti ostamaan ruokaa, juomaa ja muita tarvikkeita matkaa varten. Toinen tiimi jäi laittamaan venettä lähtökuntoon vanhan omistajan avittamana (öljyn vaihdot, purjeet paikoilleen, varusteiden tarkistus, jne,). Kaikki oli valmista illalla kuuden maissa ja päätimme lähteä samantien kohti Suomea. Mitäpä sitä turhaan Hollannista pyöriskelemäään, venettähän sitä tultiin hakemaan.

Olimme tekosisäjärvellä, joten sululle joka erotti makean veden Pohjanmerestä olisi matkaa 2 tunnin ajomatka. Vuorovesi olisi sopiva ulosajoon Pohjanmerelle aamuyöstä kolmen maissa. Ajoimme vielä illalla sululle ja sulutimme itsemme läpi. Jäimme odottamaan vuoroveden vaihtumista sulun viereiseen satamaan. Muutama tunti unta ja liikkeelle aamuyöstä to 8.5.2014.

Odottamassa sopivaa vuorovettä, Waddenhaven, heti Den Oeverin sulun ulkopuolella.

Tuulta oli luvattu aamuyöstä lounaasta yli 12 m/s ja tämä aiheutti korkean ja terävän aallokon tuulta vastaantulevan vuoroveden kanssa. Ajoimme siis vastatuuleen laskuveden mukana. Aallokko oli sen verran paha, että pysähdyimme muutaman tunnin ajon jälkeen Den Helderiin odottamaan kevyempää tuulta, tuulen oli ennustettu laantuvan aamupäivän aikana. Rantautumisen yhteydessä onnistuimme katkaisemaan veneen lipputankon, ensimmäinen takaisku. Den Helderissä kävimme suihkussa ja söimme tukevasti.

Den Helder, suihku+ Wc:t oikealla nurkan takana.

Eipä tuuli pahemmin laantunut ja liikkeelle lähdettiin uudestaan neljän tunnin pysähdyksen jälkeen. Texelin ja Noordenhaaksin välistä ulos ja kohti Kieliä. Pohjanmeri alkoi vauhdikkaasti myötäiseen ja vauhtia riitti. Parin tunnin purjehduksen jälkeen genua tippui kannelle, fallin kiinnitus purjeeseen oli pettänyt. Vanha omistaja oli tehnyt huonon solmun ja falli meni maston sisään. Olisi pitänyt itse tarkistaa muiden tekemät solmut. Genua kiinni kannelle ja matka jatkui pelkällä isollakin hyvää vauhtia.Pikku hiljaa tuuli alkoi laantua ja jouduimme käynnistämään moottorin. Olimme sopineet, että kone käyntiin, jos purjeilla mennään alle 5 solmua. Olihan kyseessä siirtopurjehdus eikä nautiskelumatka :) Pimeässä emme lähteneet virittelemään genualle uutta nostinta.

Perjantaiaamuna (9.5) ajelimme Pohjanmerellä autopilotti päällä kun vene kääntyi äkkiä 180 astetta. Mitä tapahtuu? Autopilotti ei pitänyt enää venettä kurssissaan. Vian etsinnän tuloksena huomasimme, että autopilotin varsi, joka ohjaa peräsintä, oli irronnut ruorisysteemistä. Kiinnityspultti löytyi, muttei muttereita. Emme pystyneet korjaamaan vikaa Pohjanmerellä, joten matka jatkui manuaaliohjauksella. Vuorokausi tehty matkaa ja veneestä hajonnut lipputanko, genuan nostin ja autopilotti, mitähän vielä tapahtuu ennen kuin olemme Suomessa?
Loppumatka pahamaineisella Pohjanmerellä meni moottoriajeluna ja Cuxhaveniin saavuimme alkuillasta. Koko matkan Hollannista Cuxhaveniin satoi vähän väliä, tietty. Ei päässeet vaatteet kuivumaan, ei. Tankkasimme löpöä tankin täyteen vaikka siihen ei olisi ollut vielä tarvetta, varmuuden vuoksi Kielin kanavaa varten. Matka jatkui heti tankkauksen jälkeen, koska halusimme mennä vielä illan aikana läpi Brunsbuttelin sulusta ja pois vuorovesistä. Sulusta pääsimme läpi illalla kymmenen aikoihin, mutta kun Kielin kanavassa eivät huviveneet saa ajaa pimeän aikaan, niin vene kiinni sulun viereiseen satamaan. Satamassa vain muutama vene meidän lisäksi.

Kielin kanavan ajo-ohjeissa oli päivämäärät ja kellonajat joita huviveneiden tulisi noudattaa. Ohje sanoi, että la 10.5 kanavassa saisi ajaa jo klo 03.30 alkaen. Silloin siis liikkeelle, koska ajo-aika olisi noin 10 tuntia ja halusimme olla La Boessa iltapäivästä ennen kuin kaupat menisivät kiinni. Sunnuntaina ne eivät olisi auki. Tarkoituksena oli korjata falli ja autopilotti, jos löytyisi sopivia muttereita paikallisista venetarvikeliikkeistä. Pimeää oli kun lähdimme liikkeelle ja hieman ihmettelimme kellonaikaa... Saiko tosiaan ajaa tähän aikaa? No, ohje sanoi näin ja sitä noudatettiin. Kanavan ajo oli leppoisaa ja 10 tuntia menivät nopeasti.

Kielin kanavan sulussa, Kielin päässä. Genua edelleen kannella.

La Boe:n satamaan tulimme 3-4 maissa iltapäivästä. Saman tien ostoksille, vesisateessa tietenkin. La Boe:ssa kaikki kaupat olivat mukavan kävelyetäisyyden sisällä satamasta, mutta muttereita autopilottiin emme löytäneet. Fallia emme saaneet ujutettua paikoilleen, joten spinnufallista viritimme nostimen genualle. Koska muttereita ei kaupoista löytynyt, niin ainoa vaihtoehto oli lähteä etsimään niitä veneen sisustuksista, pakkohan niiden jossain oli olla. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme mutterin ja saimme autopilotin taas kiinni ohjaussysteemiin. Oli suihkun, ruuan ja muutaman oluen paikka. Ensimmäinen kokonainen yö satamassa ja yli 4 tunnin yöunet tiedossa.

Su 12.5 starttasimme heti aamusta liikkeelle kohti Kalmaria, Ruotsia. Tuuli oli edelleen lounaasta, nyt noin 10-13 m/s, purjeet ylös ja tuntui mahtavalta taas purjehtia, vaikkakin pienessä tihkusateessa. Onneksi sade loppui ja tuuli tuli sopivasti takamyötäisestä, matka taittui nopeasti. Tanskan kohdilla tuuli alkoi heiketä ja lopulta loppui kokonaan. Viimeiset 12 tuntia ajeltiin koneella Kalmariin, johon saavuimme tiistaiaamuna 14.5. Lämppäri pois päältä, olihan se ollut päällä koko ajan Medemblikistä lähtien. Aamun aikana kävimme kaupungilla ruokaostoksilla ja syömässä, satamassa miehistö pesulle ja veneen tankkaus. Veneessä oli yli 130 litraa löpöä, joka ei siltikään riittäisi koko loppumatkalle, pakko olisi siis myös purjehtia osa matkasta.  Tuuliennusteet olivat tosin huonot, pohjoistuulta ja heikkoa sellaista. Pysähdyksen aikana tuuli olikin virinnyt uudestaan ja luvatusti koillisesta/pohjoisesta eli meille täysvastainen. Olimme Kalmarissa vain 4-5 tuntia ja iltapäivästä matka jatkui kohti Suomea. Päätimme lähteä matkaan, koska emme halunneet "rikkoa" nukkumisrytmiä, joka oli saatu pyörimään mallikkaasti. Lämppäri takaisin päälle... vaan eipä Webasto suostunut lähtemään käyntiin. Taas etsittiin vikaa, laite oli ylikuumentunut ja rele lauennut. Nollaus ja taas toimi, matka jatkukoon!

Kalmarin satama-allas

Ajoimme koneella Kalmarista Visbyn korkeudelle täysvastaiseen. Visbyn kohdalla mietimme pitäisikö ottaa suunta kohti Hankoa vai enemmän itään kohti Viron rannikkoa? Päätimme suunnata kohti Viroa koska näin saimme myös purjeet ylös. Hanko olisi tiennyt täysvastaisen jatkuvan. Tuuli oli ollut siinä 6-10 m/s pohjoisesta aina Kalmarista Visbyhyn asti ja sama tahti jatkui. Sade oli loppunut ja sitä ei enää saatu tämän matkan aikana. Seuraavat 8-10 tuntia purjehdittiin, aurinko tuli esiin ja tuuli heikkeni...

Pääsimme melkein Viron rannikolle ennen kuin tuuli kääntyi kokonaan vastaiseksi ja laantui pikku hiljalleen pois. Kone käyntiin ja marssivauhtia kohti Suomea. Löpöä kului ja laskimme että se riittäisi juuri ja juuri kotisatamaan asti. Kotisatamassa olimme pe- la välisenä yönä klo 01.00. Siirtopurjehdus kesti 7vrk ja 22h, siitä kun lähdimme liikkeelle Den Oeverin sululta. Löpöä jäi tankkiin noin kolmen tunnin ajomatkan verran.
 

Tässä vielä reittimme kuvina, valitettavasti muutama katkos träkissä:

Medemblik- Brunsbuttel

Kiel- Kalmar

Kalmar- Suomi